Joskus viime talvena ajattelin, että olisipa hauska tehdä aivan erilainen puukko kuin koskaan aikaisemmin olen tehnyt. Halusin kokeilla, kuinka saisin valettua kahvan koruhartsista. Ensin tietysti mietin ja pohdin asiaa itsekseni, juttelin puukkoasiantuntijoiden kanssa ja taas mielessäni suunnittelin. Sitten kävin vihdoin toimeen.
Mulla oli valmiita teriä, joihin aloin koko systeemiä rakennella. Tarkoitus oli tehdä pieneen, siroon terään söpö kahva. Aluksi tein puusta kahvan aihion. Vannesahalla, nauhahiomakoneella, viiloilla ja hiomapaperilla sain vihdoin mieleiseni kahvan muodon, joka istui sopivasti käteeni. Näyttipä nätiltä!
Työpöydän ääressä huomasin kuitenkin, että terä näytti suhteettoman pieneltä kahvaan verrattuna, joten vaihdoin terän astetta suurempaan. Valmistin ”apukahvan” avulla puukkoon hopeisen alahelan. Ei ihan mennyt juotokset nappiin, mutta kun täytin helan (jossa terä oli jo valmiiksi paikoillaan) muovikitillä, niin uskon (ja toivon) paketin kestävän kasassa.
Tein kahvasta ja alahelasta valumuotin kaksikomponenttisilikonista. Olin ajatellut, että lorottelen hartsit ihan yhtenä valuna, mutta eihän se olisi tullut muotista ulos, enkä olisi saanut sitä muutenkaan heti oikean muotoiseksi. Niinpä päädyin tekemään muotin kahdessa osassa ja valamaan sitä pikkuhiljaa, alta ja päältä, välillä piti kuivatella. Liimailin ruotoon hopeanvärisiä helmiä. En vielä ollut varma, että näkyykö se kahvan läpi, mutta ainakin pysyy muhkuraisena paremmin paikallaan valoksessa.
Lisäilin hartsiin valaessani hopeanvärisiä ja vihreitä pikku helmiä sekä vähän vihreää ja valkoista pastelliliitujauhetta. Alkuvaiheessa oli pakko sitoa viritelmä kiinni langalla, että sain sen pysymään kuosissaan.
Vähän vielä hiomista ja siveltimellä ohut kerros hartsia pintaan. Lopulta puukko näytti valmiilta! Ja mun mielestäni ihan kivaltakin, terä toki vaati vielä lisäkiillotusta.
Sitten oli tupen vuoro. Aina olin tehnyt puukkoihini lestan vanerista, mutta nyt päätin kokeilla, voiko sen tehdä nahasta. Eihän lestan tehtävänä ole käsittääkseni muu kuin antaa tupelle muoto ja suojata tuppea terävältä puukolta ja varsinkin sen kärjeltä.
No mikäs, leikkelin ja liimailin lestan kasaan nahkapaloista. Hioin ja muotoilin sen reunoja ja sain aikaan hirveän nahkarouhesotkun, joka tarttui ja levisi joka paikkaan. Tuppi jäi pikkasen taipuisaksi, olisi saanut olla kovempikin.
Halusin tehdä tupesta tositosi söpön! Tein sauman sivuun, joten sinnehän sopi hienosti puuvillalangasta virkattu pikkuinen pitsi. Tupen nahan koristelin lievästi koukeroisilla kukkakuvioilla jo ennen kasaan liimaamista.
Tietenkin tupen piti olla väriltään puukonkahvaan sopiva. Siihen sain asiantuntijalta apua, koska omat narvivärivalikoimani ovat todella suppeat. Tupen väristä tulikin upea!
Sitten vielä viimeistelyt. Ompelin valmiiksi liimatun tupen. Siitä tuli aika siisti, kun merkitsin ompeleiden paikat ja porasin reiät Dremelillä, joka oli kiinni pöytätelineessä – ihan kuin pieni pylväsporakone! Valmiisiin reikiin olikin sitten helppoa tehdä ompeleet.
Pujottelin virkattuun reunaan vielä hopeisia lenkkejä, tein kantolenkin virkkaamalla ja hopealenkeillä. Kovetin virkatut kukat hartsilla. (Niistä tuli kovemmat kuin itse tupesta…) Rakenne ei ole tosin kovin kestävä, koska hopealenkit ovat ohuita. Punon varmaan siihen vielä uuden kantolenkin paksummista hopealenkeistä, mutta menköön nyt näin.
Tämä ei taida olla kaikkein yleisin puukkomalli, ehkä meni vähän överiksikin. Hauska kokeilu, paljon virheitä, mutta aion tehdä näitä lisääkin. Onhan mulla jo muottikin valmiina. Löysin jostain varastoistani hartsiin mahdollisesti sopivia värijauheita ja kävin ostamassa lisää hartsia oikein isolta kirkolta.
Jännityksellä odotan jatkoa näille kummallisille puuhilleni…