Vihdoinkin sain tämän valmiiksi! Siis tämähän on kotelo maksupäätelaitteelle. Laite on näppärä erilaisissa myyntitapahtumissa, kun eihän ihmisillä nykyään ole yleensä käteistä rahaa mukanaan. Vekotin tarvitsee tietenkin jonkunlaisen mukana kuljetettavan kotelon, joka mahtuu vaikka käsilaukkuun. Sellaista ei tietenkään ole (ilmeisesti) missään myynnissä, joten itse piti sekin värkätä. Mietin eri vaihtoehtoja, ompelisinko, virkkaisinko vai kuinka toteuttaisin suunnitelmani. Lopulta päädyin nahkaan.
Valmis kotelo toiselta puolelta… 
…ja valmis kotelo toiselta puolelta.
Jo syksyllä aloitin kotelon tekemisen. Ensin tein laitteen mittojen mukaan puisen palikan, jonka päälle muotoilin kostean nahan. Sain kaverilta hyviä ohjeita ja käteviä käytännön vinkkejä. Nahka onkin aika uskomaton materiaali, venyy ja muotoutuu, lopuksi asettuu kovaksi suojaksi. Nahan silittelin ja venyttelin nyylalla.
Kotelon kappaleita venytettyinä, märkinä. Hirvensarvinen nyyla päällä. 
Ensimmäinen versio liian innokkaan reunojen siistimisen jälkeen.
Ensimmäinen versio ei ihan onnistunut, leikkasin reunat, ja varsinkin kulmat liian pieniksi. No, uutta nahkaa venytykseen ja nyt onnistuikin jo paremmin. Tein vielä tuon kummallisen näköisen koristeen nahan pintaan. Siinä on oikeasti nimikirjaimeni, MH, ihan uudelleen muotoiltuina. Sain osat tehtyä ja laitoinkin heti väriä pintaan. Käytin narvivärejä, jotka ovat aika innokkaita leviämään ja imeytymään joka paikkaan, joten väristä ei tullut täsmälleen toivotunlaista, mutta ei kai ihan täydellistä näin aloittelevalta nahkatyöläiseltä voi odottaakaan.
Kotelon osat värjättyinä, liimausta odottamassa. 
Hauska merkintävekotin. Siihen voi vaihtaa erilaisia pyöriviä osia, joilla voi merkitä tai koristella nahkaa.
Liimasin kaverin ohjeiden mukaan kappaleet yhteen, annoin liimausten kuivua rauhassa. Ehkä ainakin kuukauden. Vähempikin olisi riittänyt. Sitten merkitsin ommelten paikat kivalla vekottimella, jonka olin jo paljon aikaisemmin ostanut Norjasta. Vihdoin sillekin tuli käyttöä. Merkittyihin paikkoihin tein sitten reiät naskaleilla. Nahka oli paksua, kaksinkertaista, paikoin kolminkertaista, ja kovaa. Ehkä olisi kannattanut ohentaa sitä alussa. Kostutin nahkaa ja olin kostuttamatta, ja sain kuin sainkin kahdella eri naskalilla kairattua neulojen mentävät reiät.
Kaksi terävää naskalia 
Kotelon ompelu
Ompelin kahdella neulalla (ja kahdella langalla), kuten puukkojen tupetkin. Kolme neulaa rikoin, kun reiät olivat liian ahtaat, mutta onneksi oli jäljellä kaksi neulaa, joilla sain urakan päätökseen. Laitoin puisen muotin kotelon sisään ja kostutin nahkaa, että se muotoutuisi varmasti oikean malliseksi. Paukuttelin vielä pallopäisellä vasaralla vähän elävyyttä nahan pintaan ja leikkasin terävällä veitsellä ylimääräiset nahat pois.
Tarvittavia työkaluja naskalien lisäksi. Pihdeillä vedin neulan reiän läpi. 
Ja vielä kerran valmis tuote
Pöydällä sattui olemaan toisen homman jäljiltä ihania Inka Gold -värejä, joita piti – tietenkin – kokeilla myös tähän koteloon. Vähän vielä parafiiniöljyä ja kiillotusta, niin siinä se sitten oli, lopultakin valmiina.
Pieni ongelma oli tosin vielä tässä vaiheessa. Siellä kun oli se puupalikka taas kerran kostutetun nahan sisällä, niin eihän se sieltä tullut ulos, ei mitenkään. Piti odotella, kunnes se oli kuivunut, niin sain hivutettua sen hiljalleen pois.
Systeemi näyttää tällä hetkellä ihan toimivalta. Ehkä teen jossain vaiheessa paremman ja hienomman, kehittämistä riittää, mutta tämä kelpaa ainakin aluksi. Laitekin tulee kotelosta ulos paljon sujuvammin kuin kostea puupalikka.